— Minä arvelen, sanoi hän seuraavana päivänä istuessaan Mökissä, keittiön puulaatikolla, että keitämme vihanneslientä, sipulilaatikkoa ja korppuvanukasta, minä osaan näet parhaiten valmistaa näitä ruokalajeja, sillä ne olivat isän mieliruokaa.
— Niin, ja ajattelepas, Alma toi tänään tänne hauen, jonka Freedu oli saanut verkolla. Eikö se ollut kiltisti tehty?
— Olipa kyllä. Laitamme siis haukea munakastikkeen kera.
Tytöt riensivät puutarhaan poimimaan liemeen tarvittavat ainekset. Plotina oli hermostunut, hän pelkäsi täsmällistä tätiään ja oli tavallista kömpelömpi. Kaarina ihmetteli mielessään, olisiko rouva Simola laisinkaan saanut päivällistä sinä päivänä, ellei hän olisi tullut auttamaan.
— Kuulepas nyt, Plotina, sanoi hän, kun kello läheni neljää. Pelkään pahoin, että tulette myöhään, ellette jo mene laivalle. Ja se olisi ikävä. Ihmiset joutuvat aina pahalle tuulelle, ellei kukaan ole heitä vastassa, kun he saapuvat vieraalle paikkakunnalle.
— Plotina, Plotina, kuului sivuhuoneesta hätäinen ääni, ja maisteri pisti ovesta pörröisen päänsä. Minä en löydä kaulusta enkä kalvosimia. Olen etsinyt niitä kaikkialta, yksin paperikoristakin.
Plotina riensi hätään. Kaarina kuuli piironginlaatikkoja vedettävän ja suljettavan ja vähän väliä hermostunutta torumista: — Se on sitä naisväen komentoa. Järjestetään, järjestetään, ja seuraus on, ettei mitään löydy. Nähtävästi kadonneet esineet kumminkin lopuksi löydettiin, sillä jonkin ajan kuluttua maisteri ilmestyi esiin yllään musta kulunut sortuutti, hyvin vanhanaikainen kaulus kaulassaan ja tukka harjattuna.
— Kyllä he nyt myöhästyvät, tuumi Kaarina pistäessään korppulaatikon uuniin. Luulenpa, että jään tänne katsomaan, kuinka Plotina raukka suoriutuu leikistä. Voinhan olla muka Plotinan apulainen, niin en häiritse ketään läsnäolollani. — Hän sieppasi naulasta Plotinan huivin, jota tämä käytti vuohta lypsäessään. Sidottuaan sen päähänsä ja ison esiliinan vyölleen hän aivan hyvin saattoi käydä pienestä sievästä palvelustytöstä. Iloisesti hyräillen hän nosti patoja ja kattiloita. Sen ohessa hän kattoi pöydän kolmelle hengelle ja poimi puutarhasta kukkia saadakseen päivällispöydän niin hauskan näköiseksi kuin niillä pienillä apukeinoilla saattoi, mitä hänellä oli käytettävinään.
Hän oli juuri kyyryllään uunin edessä katsoakseen, oliko vanukas jo kypsä, kun keittiön ovi kuului aukeavan. Katsahtaessaan taakseen hän huomasi lihavahkon, englantilaismalliseen kävelypukuun puetun keski-ikäisen naisen, joka matkalaukku vasemmassa ja sateenvarjo oikeassa kädessä seisoi ovella.
Kaarina kohosi seisaalleen ja niiasi syvään.