Ukko pysäytti soutunsa.
— Mitäs väkeä siinä tulee, kun semmoinen äänen sorina käy järvellä?
Vetten yli kuului iloinen laulun loilotus. Nyt erottautuivat sanatkin:
Honkain keskellä mökkini seisoo, Suomeni soreassa salossa —
— Voi sun taavetti! pääsi ukolta. Eikös vain ne juupelit siinä tulekin! Ja laulaa loilottavat, että rannat raikuu.
Sikke nauroi ääneen mielihyvästä.
Hoi laari laari laa,
kuului Mannen ääni. Jo nyt näkyi koko venekunta selvästi, Manne istui perässä, ja tytöt heiluttivat nenäliinaa. Hekin olivat huomanneet toisen veneen.
— Hei hohoi, kiepsauttakaa takaisin kotiin vain! huusi Manne täyttä kurkkua, nyt tullaan maistamaan mummin piimärieskaa.
Poissa — tuulen teitä oli nyt mielen masennus ja alakuloisuus. Ja koko sen päivän riitti juttua ja ihmettelyä. Vähän väliä ukko Tulla ravisti päätään hokien: