— Ei saa viedä Ollia, huusi hän, ei saa. — Olli on viaton, minä tiedän sen. Ei saa, ei saa!
— Ottakaa pois tuo villikissa, ärjäisi poliisi vihoissaan. Päästä irti, hurjimus. Revit takkini pilalle. Maltahan, minä vien sinut putkaan.
Emman äiti oli kauhistuneena juossut tytärtään hillitsemään. Hänellä oli täysi työ saada hänet talttumaan ja irti poliisista. Ja vielä toiselle kadulle tultuaankin Olli kuuli Emman lohduttoman itkun ja huudon:
— Ei saa! Ei saa!
Kahdestoista luku.
KOLME VIHELLYSTÄ JA PAKO.
Kaduilla vallitsi unelias kesäiltapäivän rauha. Sieltä täältä kuului lasten ääniä, joku ajoi ajurilla, silloin tällöin vihelsi laiva kimeästi satamaan tullessaan.
Reipas vihellys katkaisi tämän hiljaisuuden. Nuori, päivettynyt merimies astui kädet housuntaskuissa liioitellun huojuvin askelin pitkin katua. Tuon tuostakin hän pysähtyi katselemaan talojen numeroita. Jokelan kenkäkaupan edustalla hän seisahtui, nyökkäsi päätään nähtyään kyltin ja astui sisään.
— Halloo, huusi hän raikuvalla äänellä.
Jokela astua köpötti verhon takaa myymälään.