— Voi, voi, valitti hän, — kyllähän minun tuntoni piti hänen puoltaan, mutta kun merkit olivat selvät. Samana aamuna kuin varkaus tapahtui, oli hän paraillaan panemassa kapistuksiaan kokoon lähteäkseen meiltä äkkiä pois, kun minä tulin sisään. Ja edellisenä päivänä hän oli niin levoton ja kummallinen, huomasin sen kyllä.
— Hän oli kai silloin saanut tietää Simolinin olevan täällä, sanoi Pelle. Ja sitten hän kertoi suutarille kaiken, mitä tiesi Ollista ja hänen suhteestaan Simoliniin sekä heidän karkumatkastaan Tukholmasta Delfiini-laivalla.
— Poika parka, poika parka, hoki Jokela liikutettuna. — Ja nyt poloinen on kasvatuslaitoksessa kaikenlaisten pahantapaisten poikien joukossa. Hohhoh, minuakin vanhaa oinasta, etten parempaa ymmärtänyt.
— Kyllä minä hänet sieltä pois toimitan, kehuskeli Pelle mahtavana.
— Niin, mutta kestää niin kauan ennen kuin oikeus tutkii asian.
— Pyh, sanoi Pelle halveksivasti, en minä mitään oikeutta siihen tarvitse. Poika on syytön, ja minun nimeni ei suotta ole Ränni-Pelle. Kyllä ma asiat klaaraan.
Jokela, jonka herkkä mieli häntä ankarasti soimasi Ollia kohdanneesta vääryydestä, koetti hyvittää rikostaan osoittamalla suurta ystävällisyyttä Pelleä kohtaan. Hän keitti hänelle kahvia ja pyysi häntä jäämään yöksi luoksensa. Siihen Pelle mielellään suostui. Paljon juttelivat vanha suutari ja reipas laivapoika keskenään. Mutta he päättivät noudattaa toistaiseksi suurta vaiteliaisuutta koko varkausjuttuun nähden, ettei Simolin saisi asiasta vihiä.
* * * * *
Kasvatuslaitoksen laajassa makuusalissa oli kaikki keskustelu jälkeen yhdeksän kielletty. Pojat makasivat kapeilla, kovilla vuoteillaan silmät auki — uni ei tahtonut maistua näin aikaisin valoisana kesäiltana. Kiellosta huolimatta kuului aina tuon tuostakin hiljaista supatusta, joku uskaliaampi kohosi istumaankin, kaivoi matrassinsa sisästä savukkeenpätkän ja imi sitä onnellisena. Salin toisessa päässä keskusteli kaksi nuorempaa poikaa hiljaisella äänellä. Toinen niistä oli Olli. Hänen toverinsa, vankka, pystynenäinen poika, kertoi rosvoromaania, jota Olli jännityksellä kuunteli.
Äkkiä ovi avautui, katsastaja astui sisään, loi nopean silmäyksen ympärilleen ja riensi sinne päin mistä puhe kuului. Paperossia polttava ennätti töin tuskin piilottaa kielletyn aarteensa, ja kertovan ääni katkesi kesken.