Kolmastoista luku.
KOIVUMÄESSÄ.
Aamuaurinko pilkisti sisään yksinäisen niittyladon raoista. Olli survaisi Pelleä kylkeen.
— Jokohan lähdetään?
Pelle kohosi istumaan hiukset täynnä heinänkorsia ja haukotteli kylkiään pidellen.
— Hohhoh, kyllä oli kova tämä meidän vuoteemme. Olisivat jättäneet vähän enemmän heiniä latoonsa. Vieläks sulla on leipää?
— On vähäsen.
— Haukataanpas sitten, ennen kuin lähdetään taas marssimaan.
Aterioidessaan kysyi Ränni-Pelle äkkiä Ollilta:
— Kuules, mistä se Simolin oikein sai tietää sun olinpaikkas?