Rihkamakaupan edustalla seisoivat jo vaunut odottamassa. Neiti Andersson kantoi Hillevin ulos. Tyttö oli puettu vaaleaan matkavaippaan, ruusuilla koristettu päähine somisti hänen pieniä kalpeita kasvojaan. Rouva Wolmar oli ostanut hänelle vaatekerran paidasta alkaen hattuun ja kenkiin asti. Hillevin poskilla hohtivat punaiset täplät. Ero tädistä, tovereista ja koko menneisyydestä järkytti hänen mieltään juuria myöten. Kyynelsilmin hän hyvästeli jokaista vuoron perään; koko talo oli kokoontunut kadulle lähtöä katselemaan.
Jokela juoksi patalakki päässä, nahkaesiliina vyötäröllä kiittämään Ollia ja hänen äitiään kauniista lahjasta. Hän oli saanut pitkän, komean merenvahapiipun.
"Hyvästi! Hyvästi!" kaikui kadulta ja vaunuista. Ajuri nykäisi ohjaksia, hevonen lähti juoksemaan — —
Illan suussa he ajoivat Koivumäkeen johtavaa tietä. Hillevi, jota pitkä junamatka helteessä oli rasittanut, virkistyi hengittäessään raitista maa-ilmaa. Hänen silmänsä hohtivat, kun he ajoivat vehmaan seudun kautta, viheriöiden metsien ja kukoistavien peltojen ohi.
Lähellä Koivumäkeä he sivuuttivat pienen soman punaisen talon.
— Katso, Olli, sanoi äiti viitaten siihen. — Tuon talon isä aikoo ostaa, ja tiedätkö, mitä siitä tulee? Kesäkoti köyhiä, väsyneitä kaupunginlapsia varten. Sinne he saavat tulla kaupungin pölystä ja helteestä virkistymään ja leikkimään. Ja te kaksi, Hillevi ja sinä, saatte määrätä, miten se sisustetaan ja järjestetään, jotta sen asukkailla olisi oikein hyvä ja hauska olo.
— Oi, äiti, äiti! Saanko kutsua sinne heidät kaikki, Heleenan ja Emman, Mikon ja Vilhon ja Antin ja kaikki muut?
— Saat lapseni, se on isän lahja sinulle. Hänenkin silmänsä ovat avautuneet näkemään.
Vaunut ajoivat pitkin vanhaa, tuuheiden puiden reunustamaa käytävää. Tuolla kukkivat ruusupensaat vielä, tuolla loistivat leukoijat, orvokit ja daaliat. Syreenipensaitten välistä pilkoitti punainen leikkitupa, ja keskellä pihamaata kiilsi pylvään nenässä metallipallo laskevan auringon valossa.
— Voi, Olli, Olli, kuiskasi Hillevi tarttuen ystävänsä käteen. — Tämähän on Rauhala.