— Ja se on sellainen suurisuinen akka, että nostaa koko elämän, ellei saa kenkäruojujaan ihan minuutilleen, silloin kuin on luvattu.
Hän loi Olliin tuumivan katseen ja virkkoi sitten:
— Tunnetkos Ränni-Pellen?
— Tunnen, sanoi Olli.
— No, lippaa sitten viemään nämä kengät hänen äidilleen. Hän asuu tuossa talossa, jossa portti on rempallaan. Kysy Flinkin matamia.
Ollin sydän löi riemusta. Miten hyvästi sattuikaan! Nyt hän sai kirjeensä postiin.
Reippaasti hän otti kengät suutarin kädestä ja avasi oven.
Mutta Simolin oli huomannut ilonvälkähdyksen hänen kasvoillaan.
— Maltas, sanoi hän, muistahan tulla kotiin heti, muutoin sun käy hullusti.
— Tulen kyllä, vastasi Olli nopeasti ja oli jo ulkona.