— En minä sitä odotakaan, virnisteli Janne.
Läheisellä kentällä oli parvi poikia palloa heittämässä. Olli äkkäsi Pellen heidän seurassaan ja suuntasi askelensa toisten joukkoon, Janne ja Kalle kintereillään. Janne huomasi kuitenkin pian pari vauraampaa poikaa, jotka istuivat erillään muista korttia lyömässä. Hän kuiskasi Kallelle:
— Minä menen tonne Raskin poikien sakkiin. Pirä silmällä Pelleä ja Ollia. Jos huomaat heidän erottautuvan muista, mene kohta heidän luokseen.
Kalle tottelikin vanhempaa veljeään niin tarkoin että Ollin ja Pellen oli mahdoton vaihtaa kahdenkeskistä sanaa. Tehtyään pari turhaa yritystä Pelle heittäytyi kentälle ja veti haukotellen kirjan taskustaan.
— Etkö enää pelaakaan, Pelle? huusivat toiset pojat.
— En viitti, mulla on tässä niin peevelin hauska kirja.
Pojat kokoontuivat hänen ympärilleen.
— Mikäs se on?
— Kahden pojan pakoretki merelle, sanoi Pelle ja loi merkitsevän silmäyksen Olliin.
— Lues meillekin vähän.