Mestari katsahti silmälasiensa takaa hyväntahtoisesti hymyillen poikaan.
— Sinusta taitaa tulla ihan liikemies, sanoi hän verkkaan ja lisäsi hetken kuluttua: — Mutta liikemieheksi sinulla on vallan liian huonot housut. Käypäs illalla kysymässä, eikö tuo Helanteri ompelisi sinulle vaatteita, niin ostetaan kangasta ja teetetään hänellä. Ei hän mikään mestari ole, mutta kyllä häneltä sinun ikäisellesi pojalle sentään vaateparsi syntyy.
Helanteri asui pihan perällä talonmiehen huoneiston vieressä. Hänellä ei ollut omaa vakituista liikettä, vaan hän työskenteli eräässä räätälinliikkeessä. Ylitöikseen hän sentään leikkasi ja ompeli koko talonmiesväelle vaatteet. Hänellä oli kuusi lasta ja kolmas järjestyksessä oli Heleena.
Ylen onnellisena Olli esitti asiansa pyytäen, että räätäli ottaisi hänestä mitan. Uusia vaatteita ei hänellä ollut ollut siitä kuin kotoa lähti.
Helanteri oli juuri palannut kotiin työstä ja istui perheensä keskuudessa aterioimassa. Hän oli hintelä, kivulloisen näköinen mies, jonka suurissa tummissa silmissä asui surumielisyys.
— Vai vaatteet se Jokela taas teettää oppipojalleen? Ja kun olet ne saanut, sinä kai livahdat tiehesi ja jätät ukkopahan, kuten nuo lurjukset ennen sinua ovat tehneet, sanoi hän Ollin asian kuultuaan.
— En minä niin hyvää mestaria vähällä jätä, vastasi Olli.
— Vai et — noh otetaan sitten mitta. Heleena, käy noutamassa mittanauha.
Heleena totteli. Kun Olli oli pois lähtemässä, hyppäsi tyttö hänen jälkeensä.
— Onko teillä uusia kirjoja? kysyi hän.