— Kyllä minä itse kannan, vastasi hän vältellen.
Olli painoi päänsä alas. Tytön tyly vastaus tuotti hänelle pahempaa mieltä kuin kaikki Vilhon äskeiset haukkumasanat. Hillevi huomasi sen. Hetkisen epäröityään hän sanoi laskien korin maahan.
— Taitaa se sentään olla liian raskas. Siinä on pesuvaatteita.
Olli tarttui nopeasti koriin.
— Minne tämä olisi menevä? kysyi hän.
— Tuonne kadun päähän vain, pesijälle.
Molemmat astuivat ääneti. Sitten Hillevi kysyi moittiva sävy äänessään.
— Miksi sinä tappelit Vilhon kanssa?
— Tapeltiin vain niinkuin pojat ainakin. Minä törmäsin vahingossa häntä vastaan, kun tulin Helanterilta, hän iski minua korvalle, ja sitten me tapeltiin, selitti Olli nöyrästi.
— Mitä sinä Helanterilla teit? Näitkö Heleenaa? kysyi Hillevi uteliaana.