— Nouse heti ylös siitä! jatkoi Emma kiukustuneena veljensä puolesta. Vai aiotko hänet tappaa?
Ollin punoittavat kasvot kalpenivat. Hän loi aran, epäluuloisen katseen Emmaan ja päästi irti otteensa. Siinä samassa kirmasi Vilho pystyyn ja ojensi nyrkkinsä Ollia kohti.
— Koetetaanko uudestaan?
— En viitsi, kuului Ollin hiljainen vastaus tuottaen suurta pettymystä kaikille niille uteliaille katselijoille, jotka olivat toivoneet uutta tappelukohtausta.
— Etkö uskalla, härnäsi Vilho, joka oli käynyt rohkeammaksi nähdessään Ollin hämmingin.
— En halua tapella kanssasi, vastasi Olli ja jättäen tyrmistyneen Vilhon hän astui portista ulos.
— Eipäs uskaltanut, kuuli hän Vilhon kerskailevan toisille. Olli puristi huulensa yhteen ja pui nyrkkiään. Mutta äkkiä hänen sormensa suoristuivat, hän oli kohdannut Hillevin säikähtyneet silmät. Tyttö seisoi portilla paljain päin iso kori kädessä ja oli nähtävästi seurannut tappelua hänkin.
Ollin posket punastuivat jälleen. Hän naurahti hämillään ja huomatessaan rasittuneen liikkeen, jolla tyttö kohotti vasuaan hän kiirehti auttamaan häntä.
— Saanko minä kantaa tämän? kysyi hän.
Hillevi vetäytyi äkkinäisellä liikkeellä pois pojan luota.