— He ovat etsineet häntä joka paikasta, kyselleet asemalta ja muualta, mutta ei kukaan ole häntä nähnyt. Otaksuvat hänen karanneen, hän oli jotain sellaista uhkaillut Emmalle ja Mikolle.
— Siinä on nyt palkka sedälle ja tädille siitä, että ottivat orvon kotiinsa.
— Mutta he ovat olleet hyvin kovia Markille. Minusta ei ole ensinkään kumma, että Mark karkasi, huudahti Ulla kiihkeästi.
— Sinun ei sovi arvostella sedän ja tädin käytöstä. Ja sitä paitsi, mistä sinä tiedät, kuinka pahoja he ovat olleet?
— Mark on itse — — —
Ulla sulki äkkiä suunsa. Likellä piti, ettei hän paljastanut salaisuutta. Nopeasti hän lähti ulos huoneesta.
Minna loi pitkän silmäyksen hänen jälkeensä ja pudisti päätään.
KYMMENES LUKU
Heti aamiaisen jälkeen riensi Ulla ulos. Hän oli viettänyt levottoman yön ja ollut varhain jalkeilla, mutta kun hän ei uskaltanut luvatta ottaa syötävää ruokasäiliöstä, oli hänen täytynyt odottaa aamiaiseen asti voidakseen omasta osuudestaan säästää suojatilleen.
Juuri kun hän oli pujahtamassa pihaveräjästä ulos, kuuli hän Minnan äänen takanaan.