Pastori ja Minna istuivat Harjulan avarassa salissa, jossa kaikki oli kiiltävän puhdasta ja siistiä. Huonekalut oli peitetty valkoisilla palttinapäällyksillä, kynttiläkruunu ja suuri peili verhottu harsokankaalla suojaksi kärpäsiltä, lattiata peittivät valkoiset matot.
Minna katseli levottomana isän jalkoja. Kunpa hän vain ei jättäisi tahroja Elviira tädin putipuhtaille matoille. Toden totta — tuossa juuri hänen tuolinsa kohdalla oli maantienpölyä, ja täti oli sen huomannut, sen näki suusta, joka äkkiä pusertui kokoon silmien tarkatessa tahraa. Ja isäparka ei tiennyt mitään rikoksestaan, keinutteli vain tyytyväisenä kiikkutuolissa piippuaan poltellen.
— Anna ei vaan joutanut tulemaan, sanoi Harjulan rouva. — Hän melkein kuin karttaa meidän taloa.
— Annalla oli kaljanpano parhaillaan, selitti pastori. — Ja tämä Minna vaati minua nyt juuri tänään lähtemään Harjulaan. Hän tahtoi saada asiansa toimitetuksi niin pian kuin mahdollista.
— Turhaa hoppua, sanoi Elviira rouva kuivasti. — Me emme anna kaikenlaisten päähänpistojen ja haaveiden vaikuttaa menettelytapaamme. Mark on köyhä poika, jonka itse täytyy ansaita elatuksensa. Hänet on siis valmistettava siihen.
— Elviira on aivan oikeassa, mutta poika on vielä niin nuori ja tuntee sitä paitsi ankaraa vastenmielisyyttä sitä kutsumusta kohtaan, jonka olette hänelle valinneet, lausui pastori kohteliaasti.
— Hui hai, pojalla on vastenmielisyys kaikkeen työhön. Viuluaan hän vinguttaisi, se on ainoa työ, joka ei hänelle ole vastenmielinen. Mutta sillä hän ei elä.
— Ehkäpä sentään, kuului Minnan ääni vienona. Hän oli istunut Mooses herran vieressä ja ahkerasti sopotellut hänelle. — Jos hänestä tulee etevä viulunsoittaja, voi hän kyllä elättää itsensä.
— Niin, jos — ja sitä paitsi, rakas Minna, kaikki taiteilijat ovat enemmän tai vähemmän huonoa väkeä, maankiertäjiä ja synnintekijöitä. Meidän kotimme on kristillinen koti, siinä ei kasvateta taiteilijoita.
— Äiti puhuu kuin minun suullani, yhtyi Jaakko puheeseen. — Markus on uppiniskainen poika ja tarvitsee lujaa ohjausta ja ennen kaikkea työtä.