— Heikki ratsasti tänään aidan yli täyttä laukkaa Lujalla, kerrottiin — tai Heikki hyppäsi riihen katolta alas ja me kaikki jäljestä.
— Heikki nosti Jojun tallinylisille, kun hän teki minulle kiusaa, kerskui Lauri eräänä päivänä tytöille.
— Tämä on sietämätöntä, huudahti Tyyra. — Jos äiti tietäisi!
Hän juoksi talliin Ullan ja Lotin seuraamana. Siellä heitä kohtasi surkea näky. Joju istui nyrkkiä puiden silmät vesissä ylisillä, tikapuut oli nostettu pois.
— Ulla, mene heti pyytämään setää tänne, sanoi Tyyra. Hän oli aivan kalpea mielenliikutuksesta.
— Koetapas, huusi Joju kiukkuisesta. — Ja mitä te akkaväki täällä teette? Tiehenne. Luuletteko minun olevan tyttöjen varassa. Aja heidät ulos, Kaarlo. Kyllä ma itteni pärjään.
Tyyra oli sanattomana. Ulla nauroi.
— Joju alkaa miehistyä. Lähdetään pois.
— Mars matkaan, huusi Joju yläilmoista. Pötkikää ja heti kans.
— Joju kulta, sinä käytät kovin sivistymätöntä kieltä. Mitä äiti sanoisi, jos kuulisi.