— Hän osaa puhua ranskaakin, selitti Joju.
Kaikki purskahtivat nauruun.
— Kylläpä olet nenästä vedettävä, veikko rukka, ivaili Tyyra. — Olisipa se hieno renkipoika, joka osaisi puhua ranskaa.
Iltapuolella ajoivat Tyyra ja Liisi kirkonkylään ostoksille. Heikki lähti ajomieheksi.
Tyyra oli pukeutunut hienosti, hän tahtoi vaikuttaa kirkonkyläläisiin.
— Kyllä tuo sinun komeutesi on turhanaikaista, sanoi Liisi. — Ei siellä ole ketään, joka osaa panna arvoa sinun hienouksiisi.
— Kuka tietää, voisinhan tavata esimerkiksi Hedda Gyllenheimin.
— Kuka hän on?
— Etkö tiedä? Hän on paroni Gyllenheimin tytär. Heillähän on iso maatila tässä pitäjässä. Etkö ole kuullut puhuttavan Sarvimäen kartanosta?
— Olen kyllä. Vai on hän Sarvimäen paronin tytär?