Heikki nyökkäsi.
— Minkä sille voi? Pastori on erottanut renkipoikansa.
Hänen katseensa osui Lottiin. Pikku tyttö oli vetäytynyt nurkkaan ja istui siinä matalalla jakkarallaan kasvot käsien peitossa.
Heikin kasvoille levisi miltei hellä ilme. Hän astui Lotin luo ja veti kädet syrjään. Niiden takaa paljastui kyyneleinen silmäpari, joka moittivana kohdistui häneen.
— Sinä et ollutkaan tallirenki. Sinä petkutit minua.
— Pikku prinsessa, pikku prinsessa, tallirengithän usein saduissa muuttuvat kuninkaanpojiksi. Ja minä tulen varmasti sinut noutamaan vielä kerran.
— Kuudella maidonvalkoisella hevosellako ja kullatuilla vaunuilla?
— Varmasti.
Lotti nauroi kiharoitaan pudistaen.
— Kyllä minä tiedän, että se on satua, mutta se on niin hauskaa.