Martta tuli huoneeseen keskeyttäen Ullan mietiskelyt. Nyt hän tietenkin alkaa torua huonoista käämeistä.
Mutta Martta ei luonut katsettakaan Ullaan. Hän astui Minnan luo ja sanoi matalalla äänellä:
— Mene sinä isän ja äidin luo, minä kudon.
Minna loi katseen Martan itkettyneisiin silmiin.
— Onko jotain ikävää tapahtunut?
Martta nyökkäsi.
— Mene ulos, Ulla, sanoi hän. — Saat levätä vähän aikaa.
Ulla hymähti ivallisesti.
Tietysti taaskin "pikku padat". Martta ei kyllä muutoin pitänyt huolta hänen "lepäämisestään". Hän sulki oven jälkeensä mielenosoituksellisesti.
— Kerro, Martta, pyysi Minna.