YHDEKSÄSTOISTA LUKU
Entistä synkeämpi oli mieliala pappilassa äidin Harjulassa-käynnin jälkeen. Mutta lapsen mieli ei kauan jaksa kestää surua, ja kun aurinko aamulla loisti pilvettömällä taivaalla tuntui Ullasta, että hänen oli mahdoton surra tänään niinkuin eilen. Jotain täytyi tapahtua.
Ja tapahtuikin.
Aamiaisen jälkeen ajoi pihalle ihka uudet vaunut, ja kuskilaudalta hypähti poika, jonka leveät hämäläiskasvot huomattavan itsetyytyväisinä muhoilivat komean kuskinhatun alta. Hän ojensi paikalle rientäneille lapsille kirjeen.
Se oli Kristiina tädiltä ja kuului seuraavasti:
Rakas Anna! Olisin iloinen, jos vaunuissa voisitte tulla Kaunialaan. Sinua odotan malttamattomasti. Minnaa samoin. Martta luultavasti estelee, mutta ota hänet mukaan. Nuoremmista lapsista niin monta kuin tahdot ja vaunuihin sopii.
Jos Jonatan saattaa tulla, olen hyvin iloinen.
Ulrik pyytää lausua kunnioittavimman tervehdyksensä perheellesi.
Sinua tervehtii vilpittömästi vanha ystäväsi
Kristiina Blylodh.