Martta esteli. Ei, ei, se oli mahdotonta. Äiti ja isä eivät ikinä siihen suostuisi. Eikä Minnakaan.
— Kuka on sanonut, että minä kysyn heidän suostumustaan. Kerroin vain sinulle, että Ulrik on maksanut takaisin rahat, jotka hänelle lainasin Amerikan-matkaa varten. Ja ne minä aion käyttää oman mieleni mukaan. En kysy lupaa ylpeältä Anna Schöringiltä enkä hänen yhtä ylpeältä tyttäreltään tai epäkäytännölliseltä mieheltään. Sinä olet ainoa järkevä koko perheessä. Anna minulle tuon koronkiskurin osoite, niin selvitän asian. Ja estä isääsi parin päivän kuluessa ryhtymästä mihinkään toimenpiteisiin.
Martta häpesi ääretöntä onnen tunnetta, joka täytti koko hänen olemuksensa. — Hänen olisi kai pitänyt estellä pontevammin. Oli väärin turvautua vanhan tädin pieniin varoihin. — Hän muisteli isän huolestuneita kasvoja ja kodin raskasta mielialaa ja teki päätöksensä.
Hän oli kyllä pitävä huolen siitä, että täti sai omansa takaisin.
Mutta kun äiti ja Minna palasivat puistosta, vältti hän heidän katsettaan. Ja samalla hän olisi voinut ääneen riemuita, niin kevyeltä tuntui olo. Kotimatkalla hänen oli vaikea hillitä hyvää mieltään. Olisi ollut ihanaa saada kertoa äidille ja Minnalle. Mutta suu kiinni, Martta, he olisivat vielä voineet turmella kaiken.
Ellei Minna olisi ollut niin omien ajatuksiensa vallassa, olisi hän epäilemättä huomannut sisaren omituisen mielentilan. Mutta hän istui silmät ummessa nojautuen vaunujen tyynyihin. Katkera piirre suun ympäriltä oli kadonnut.
Ulla katseli kuuta ja sommitteli kertomusta, jonka päähenkilöitä olivat ihana linnanneito ja uljas, köyhä ritari. Neidolla oli Minnan piirteet ja ritarilla Ulrik serkun miehevä olemus. Mutta taustalla väijyi neidon julma ja kovasydäminen isä viljakauppias Mattlinin hahmossa. — — —
Oli kulunut kaksi päivää Kaunialan retkestä. Martta odotti hermostuneena postia. Mitä jos Kristiina tädin ei ollutkaan onnistunut järjestää asiaa? Jos jokin este oli sattunut viime hetkessä.
Isä ja äiti olivat alakuloisia. Martta kuuli isän aikovan kaupunkiin samana päivänä.
— Ei asia parane viivyttelystä, sanoi pastori raskaasti huoaten.