— Nyt tulee Fred Hassel! huudahti Ulrik äkkiä. Ja totta tosiaan, hänellä on poika mukanaan.
Hän riensi portaita alas vastaanottamaan ystäväänsä. Hassel heilutti iloisesti kättään hänelle.
— All right, my boy! huusi hän. Tässä hänet tuon.
Mark istui kääseissä pienenä ja kalpeana. Hänen suurissa tummissa silmissään oli äänetön kysymys.
Minne hänet nyt taas heitettiin? Aamulla oli amerikkalainen herra tullut Harjulaan, sulkeutunut Mooses sedän ja Elviira tädin kanssa vierashuoneeseen. Sitten oli Naimi hätäpikaa sullonut matkalaukkuun hänen vähät vaatteensa. Jaakko oli pitänyt hänelle pitkän saarnan Jumalan erinomaisesta kaitselmuksesta ja oikeasta kristityn mielestä, joka myötäkäymisessäkin pysyy nöyränä.
Sitten kutsuttiin Mark vierashuoneeseen ja Elviira täti oli suudellut häntä — mitä hän ei vielä koskaan ollut tehnyt — ja sanonut, että hän nyt oli saanut uuden isän. Mark ennätti laskea mielessään, että se oli jo neljäs isä lukuun ottamatta oikeata isää, jota hän ei koskaan ollut tuntenut. Elviira täti oli kehoittanut häntä olemaan kiitollinen ja nöyrä, mutta amerikkalainen oli keskeyttänyt hänen puheensa ja sanonut reippaasti:
— Astu kieseihin, Mark. Nyt lähdetään.
Ja sitten hän oli jättänyt hyvästi Harjulan väelle ja kehoittanut Markia tekemään samoin.
Pihalla oli seisonut koko Harjulan väki ja amerikkalainen oli kiittänyt Mooses setää ja Elviira tätiä. Ja ennen kuin Mark ennätti oikein tajuta mitä tapahtui, istui hän kieseissä herra Hasselin vieressä viululaatikko polvillaan.
Naimi ja Miili ja Emma huiskuttivat nenäliinaa, Mikko ja muut lapset töllöttivät suu auki, herra Hassel kohotti hattuaan, Mark teki samoin.