Hautuumaan perällä, kahden ikivanhan kuusen suojaamana kohosi jykevä, sammaltunut graniittikivi. Siihen oli kultakirjaimin kaiverrettu:
Tässä lepäävät Herran rauhassa ylösnousemista odottaen
Kaunialan rälssitilan omistaja Kenraali Herman Ulrik Schöring s. 1754 — k. 1828 Puoliso Hedvig Matilda o.s. v. Heintze s. 1760 — k. 1818 Patruuna Ulrik Vilhelm Schöring s. 1786 — k. 1846 Puoliso Gustaava Vilhelmiina o.s. Blylodh s. 1806 — k. 1868 Majuri Herman Ulrik Schöring s. 1824 — k. 1874 Puoliso Olivia Henrietta o.s. Rehn s. 1829 — k. 1878 Lapset Gustaf Vilhelm s. 1848 — k. 1850 Ruth Olivia s. 1849 — k. 1866
Liisi tarkasti kiinnostuneena pitkää sukuluetteloa. Kaunialan kartanon omistajia oli siinä kolme sukupolvea. Kenraali Schöring oli ollut äidin isoisä. Äidin puolelta olivat he, pappilan lapset, samaa sukupuuta.
Gustaf Vilhelm ja Ruth Olivia olivat kuolleet, Agnes samoin ja luultavasti Ulrik myös, vaikka heidän nimensä eivät olleet kivessä.
Liisi seisoi ajatuksiin vaipuneena hautakummun ääressä.
— Niin häviää kokonainen suku.
KOLMAS LUKU
Vapunpäivä koitti sumuisena, mutta pastori lupasi päivänpaistetta ja lapset luottivat häneen, vaikka hyvin tiesivät isän ilmanennustusten yhtä usein pettävän kuin pitävän paikkansa.
Äiti ja Martta olivat olleet jalkeilla kello neljästä aamulla. He olivat leiponeet ja paistaneet. Riikka oli pessyt lattiat ja Martta silittänyt uutimet ikkunoihin.