— Tiesimme. Ulrik kertoi sen meille eilen pyytäessään kättäsi vanhemmiltasi.
— Miksi hän petti minut? kysyi Minna värisevin huulin.
Silloin sulki Kristiina täti hänet suureen lämpimään syliinsä.
— Sen hän saa itse kertoa sinulle. Ja minä toivon, että Minna tyttö ymmärtää hänet oikein.
Lasten puolella oli ilo vilpitön ja peittelemätön.
— Ajatelkaat sentään, kuinka paljon tänä kesänä on tapahtunut, puheli Ulla. Minä tulen aivan päästäni pyörälle. Ulrik ei ole pehtori, Heikki ei ole renkipoika, ja Mark on saanut isän. Nyt en minä odota muuta kuin että Lotin Mosse todella muuttuu prinssiksi ja tulee noutamaan hänet kullatuissa vaunuissa.
— Ohoo, huusi Henrik, siihen en minä suostu.
Salissa supistiin ja ihmeteltiin vielä kauan. Fred Hassel oli hetkeksi saanut väistyä uusien yllätyksien varjoon.
Niemelän rouva pyyhkieli silmiänsä ja väitti aina pitäneensä Ulrik Schöringin puolta ja arvanneensa, että näin juuri täytyi käydä.
Sisarukset Elviira ja Alma rouva olivat tavallista hiljaisemmat. Elviira rouva ajatteli, että Ulrik oli parhaassa iässään ja että Miili oikeastaan aina oli mielenkiinnolla puhunut hänestä. Ja Alma rouva harmitteli itsekseen, ettei ollut ottanut Nooraa mukaansa maalle.