"Voi, voi, voi, kun kullalleni on niin pitkä matka."
Äidin tummiin silmiin tuli lämmin loiste. Jos kuka hänen lapsistaan niin juuri Ulla oli äidin sydäntä lähellä. Ulla oli hän itse lapsena — juuri samanlainen — herkkä kyyneliin, herkkä iloon oli hänkin ollut — ajattelematon ja ajattelevainen — vastakohtia täynnä.
— Ovathan ne kuitenkin kansanlauluja, sanoi hän puoliääneen kuin puolustaen Martalle.
Martta ei vastannut. Hän leikkasi kullankeltaista sisarkakkua tasaisiin, säännöllisiin viipaleisiin.
Pikku pojat ryntäsivät sisään.
— Vieraita tulee!
Punainen, vanhuuttaan kallistuva veräjä avautui, ja pihalle ajoivat pappilan nelipyöräiset. Pastori itse ohjasi vanhaa, hidasta Liinaharjaa. Hänen rinnallaan istui suorana vanha nainen.
— Kristiina täti!
Pastorin rouva riensi nopeasti vastaanottamaan vierasta.
Kristiina Blylodh kohotti vältellen molempia käsivarsiaan torjuakseen Annaa, joka tahtoi auttaa häntä trilloista maahan.