Pastorin rouva nauroi, mutta pastori kysyi ihmetellen:
— Olenko minä tädin mielestä epäkäytännöllinen?
— Se, että sinä, mies kulta, lainkaan teet tuollaisen kysymyksen, osoittaa, että olet epäkäytännöllisempi kuin luulin.
Ja Kristiina täti purskahti raikkaaseen nauruun, Lotti pisti päänsä sisään:
— Siellä tulee hirveästi vieraita. Koko maantie pölisee.
Kristiina täti nousi.
— Jos suvaitsette, katoan nyt. Onko sinulla jokin nidos Kierkegaardia kirjastossasi, pastori? Ei, älä tule itse. Joku tytöistä ehkä hakee sen minulle.
— Liisi etsii sen. Hän tuntee kirjastoni paremmin kuin minä itse.
Koko joukko ajopelejä oli ajanut pappilan pihalle. Tulijat olivat paraasta päästä pitäjän arvohenkilöitä, joukossa muutamia rikkaita talonpoikia emäntineen. Pyöreän, toimeliaan lukkarin johtama pieni kuoro viritti eteisessä virren, vanha kruununvouti lausui muutamia tervetuliaissanoja, ja sitten käytiin sisään. Kynnyksellä luonnollisesti kursailtiin jonkin aikaa, kunnes Harjulan rouva päättävästi sivuutti kruununvoudin rouvan astuen sisään ensimmäisenä.
— Me päätimme tulla teille aamupäivällä, Anna, puhui Elviira rouva, kun tervehdysnäytös oli suoritettu. Rovastilaan sopii mennä illalla, se on vanha talo ja paremmin varustettu. Jaha, tämä on Martta. No ei hän kaunis ole, mutta siistin ja siivon näköinen. Miili ja Naimi, tervehtikää.