— Kyllä sitä tietä ennen vielä minun lapsuudessani kulettiin. Mutta ei maar sitä nyt enää muut käy kuin eläimet.
— Muistaako Riikka enää mitään niiltä ajoin, kun Kaunialassa oli vanhat omistajat?
— Muistan hyvin majuurin ja majuurskan ja pikkutyttönä näin vanhan patrunessan parikin kertaa. Muistan minä meirän pastuurskankin, kun se nuorena tyttönä pääsi ripille. Silloin oli koko Kaunialan herrasväki kirkossa, nuori herrakin.
— Sekö Ulrik?
— Justiin, Ulrik herra oli silloin vielä karetti ja niin korea ja iloinen.
— Missähän hän nyt mahtaa olla?
— Ei sitä kukaan tierä. Amerikkaanhan se taisi lähteä. Ja kertovat siellä kuolleen.
— Mitä varten hän oikein lähti täältä pois? kysyi Ulla. Hänen mielikuvituksensa oli saanut virikettä.
— Sitä voit kysyä äidiltä, sanoi Martta.
— Olen kysynyt, mutta äiti ei kerro. Hän käy aina surullisen näköiseksi, kun Kaunialaa mainitaan.