— Mielestäni voisitte ottaa minut mukaan, jos aiotte pitää perheneuvottelua, sanoi hän. — Olen jo nelitoistavuotias ja ymmärrän enemmänkuin luulette.
— Kas vain, neiti Tietoviisas. Mitäs arvelet, Minna, pääseekö hän mukaan?
— Anna Liisin tulla, hänen on jo aika päästä pikkulasten kirjoista.
— Minä myös, kuului rukoileva ääni, ja Liisin takaa näkyivät Ullan pyytävät silmät.
— Sinä menet kauniisti nukkumaan, määräsi Martta. — Ei tämä ole mikään pikkutyttöjen kongressi.
— Martta on kauhean kovasydäminen, oikea tyranni. Minä istuisin hiljaa kuin hiiri, lupaan, etten hiisku sanaakaan. Tahtoisin niin hirveän mielelläni kuulla Minnan juttuja Helsingistä.
— Mene nukkumaan siivosti, Ulla, niin kerron sinulle huomenna minkälaista oli, kun kävin teatterissa katsomassa Macbethia.
— Oletko sinä käynyt teatterissa? Eikö se ole synti? kysyi Ulla silmät pyöreinä uteliaisuudesta ja ihastuksesta.
— Ei minun mielestäni. Mutta mene nyt nukkumaan.
Tyttö totteli vastahakoisesti.