— Alma täti ja setä matkustavat Sveitsiin noutamaan Nooraa tyttöopistosta ja viipyvät jossakin kylpylaitoksessa koko kesän. Jojulle käy koulussa huonosti. Täti kirjoittaa: "Haluaisimme hartaasti, että rakas Annamme ottaisi huolehtiakseen lapsiemme ruumiillisesta hoidosta ja että Jonatan, joka on tunnettu opettajalahjoistaan, ohjaisi Jojun lukuja."
Martta oli ottanut taskustaan kirjeen ja lukenut siitä yllä olevat sanat.
— Mitä aiotte vastata ehdotukseen? kysyi Minna.
— Isän mielestä emme voi vastata kieltävästi. Ja ehkäpä näin ollen on paras suostua. Alma täti lupaa maksaa lasten puolesta hyvin. Jos Liisin täytyy päästä kouluun, ovat nekin rahat tarpeen.
— Toisin sanoen, Martta saa puuhata vielä enemmän kuin tähän asti, jotta hänen työtään halveksiva sisar pääsisi toiveittensa perille. Ymmärrätkö, Liisi, minkälainen helmi Marttamme on?
Minna oli hyväillen kietonut käsivartensa Martan vyötäisille. Liisi pureksi hämillään palmikkonauhaansa.
— Tiedänhän minä, että Martta on meistä paras ja uhrautuvaisin, sanoi hän katuvaisena. Mutta sen myöskin lupaan, että jos Martta nyt minun puolestani ahertaa, tulen sen kerran vielä hänelle palkitsemaan. Kyllä minussakin on tarmoa, kun vain pääsen oikealle hyllylleni.
— Mitä koulunkäyntiisi tulee, on isän ja äidin ensi sijassa siitä päätettävä, sanoi Minna. — Ja nyt saat hävitä omalle yöpuullesi. Hyvää yötä.
— Voin siis luottaa siihen, että te puollatte asiaani perheneuvottelussa, kysyi Liisi ovea avatessaan.
— Kyllä, kyllä, lupasi Minna. — Emme kai saa muutoin rauhaa.