— Silloin olen mieluummin köyhä. Äiti ei pakota meitä juomaan käynyttä marjamehua pahalle maistuvista läkkimukeista. Huh sentään!
— Kierretään pellavavainion ohi, sanoi Liisi. — Tahtoisin nähdä, miten se kasvaa.
— Kaikkia, ethän sinä ennen ole piitannut sellaisesta.
— Mutta nyt piittaan. Isä on luvannut, että jos pellavasato tulee hyvä, pääsen syksyllä kouluun. Pellavista saa hyvän hinnan.
— Riikka sanoi eilen, että meidän pellava kasvaa hyvin harvaa ja huonoa.
— Tietysti, hymähti Liisi katkerasti. Meille onnistuu kaikki huonosti.
Ulla katseli häneen pitkään.
— Ja minusta me olemme niin onnellisia. Sellainen äiti kuin meillä on ja sellainen isä. Luuletko sinä, että Elviira täti osaa kertoa satuja ja leikkiä nukkekemuja ja muuta sellaista niinkuin äiti?
— Se on totta, sanoi Liisi harvakseen. Miltähän tuntuisi olla Elviira tädin tytär?
— Minä omasta puolestani välitän viis' rahoista ja sen semmoisista. Pääasia on, että ihmisellä on satusilmät.