— Purppuri on oikein hauskaa, selitti Ulla innostuen. Sitä tanssitaan näin ja samalla lauletaan.
Hän otti muutamia tanssiaskeleita purppurin tahdissa laulaen:
"Lanttuloodaa, lanttuloodaa, perunoita, perunoita, lanttuloodaa."
Tyyra oli kohottanut kädet kasvoilleen ja nauroi, niin että hytkyi.
— Kauheaa! huusi hän. Sinähän olet täydellinen maamoukka. Odotas, nyt minä tanssin.
Hän kohotti hiukan hameitaan ja alkoi hyräillen tanssia valssia kevyesti ja sirosti.
Ulla oli punastunut hiusmartoa myöten. Pöllö, puhisi hän itselleen, pöllö.
Ja sitten hän huokasi. Tyyra oli ihana, saavuttamaton.
— Tule mukaan, hyräili Tyyra, minä opetan sinullekin. Tämä on Donau-Wellen. Se on toista kuin sinun lanttuloodasi.
— Tyyra, Tyyra, sinä hengästyt, enkelini, kuului ovelta.