Tytöt kääntyivät katsomaan. Ovella seisoivat molempien äidit.
— Äiti, sinun olisi pitänyt nähdä Ullan äsken tanssivan. Se oli verratonta. Olin nääntyä nauruun.
Alma Örnfelt katseli säälivästi hymyillen Ullaa.
— Vahinko, ettei teillä täällä maalla ole tanssikoulua, sanoi hän kääntyen Annaan.
Pastorin rouva silitti hämmentyneen Ullan hiuksia.
— Isä tahtoisi sinua iltarukoukseen, lapsi.
— Iltarukoukseen? toisti everstinna hiukan hämillään. — Niin tietysti — pappilassa. Se on kaunis tapa. Tahdotko, sinäkin, Tyyra enkelini, mennä iltarukoukseen?
— En, äiti. Olen väsyksissä.
— Me jäämme tänne, Anna, minä palmikoin Tyyran hiukset yöksi. Hänen täytyy päästä nukkumaan. Ehkä saan illallista hänelle tänne.
Anna nyökkäsi päätään ja poistui Ullan seuraamana.