Niemelän rouva nautti hämmästyksestä, joka oli nähtävänä läsnäolevien rouvien kasvoilla.
— Niin, juuri, Ulrik Schöring. Sanoivat hänen liikkuneen sen amerikkalaisen herran seurassa, joka on ostanut Kaunialan.
— Se nyt on pelkkää puhetta, sanoi Harjulan rouva. Olisihan hän silloin käynyt meilläkin tai pappilassa.
— Ei ole niinkään sanottu, että häntä haluttaa käydä teillä, sanoi Niemelän rouva merkitsevästi.
— Olen varma siitä, että on juoruja, arveli Alma Örnfelt.
— Minä aion ainakin mennä Kristiina Blylodhin luo ottamaan asiasta selkoa, sanoi Niemelän rouva päättäväisesti. Olen aina pitänyt Ulrik Schöringistä ja toivon hartaasti, että hän vielä palaa kotiseudulleen.
— Hän oli miellyttävä poika, sanoi Anna lämpimästi.
Molemmat toiset naiset olivat ääneti. Sitten sanoi Elviira rouva:
— Hän oli tuhlari kuten isä ja isoisä. Tuhlari ja huikentelevainen. Amerikka on juuri sopiva maa hänenlaisilleen.
Anna puristi huulensa yhteen. Alma Örnfelt vaihtoi puheenaihetta.