Ulla kavahti istumaan vuoteessaan.
— Äiti, äiti, nyyhkytti hän. Oi, anna anteeksi.
Hän astui varpaisillaan pelkässä paidassa äidin makuuhuoneen ovelle ja kurkisti sisään.
Äiti oli jo vuoteessa.
Ulla hiipi hiljaa vuoteen luo ja pujahti peitteen alle äidin viereen.
— Äiti, äiti, kuiskasi hän taas. Anna anteeksi. Ja hän puristi lujasti äitiä kaulasta.
— Mitä? kysyi äiti.
Ulla kohotti kädet poskeaan vastaan.
— Siunatut, rakkaat, väsyneet kädet, kuiskasi hän.
Äiti siveli hänen hiuksiaan hiljakseen.