SATUJA
Lapsille luettavaksi
Kirj.
ANNI SVAN
Porvoossa, Werner Söderström, 1901.
SISÄLTÖ:
Satukontti. Vuorenpeikko ja paimentyttö. Jouluaatto metsässä. Satu pienestä viulusta. Hallin ja Mirrin karkumatka. Peipponen.. Aaltojen salaisuus. Pienikki ja metsätonttu. Satu kolmesta lapsesta, jotka menivät kevättä hakemaan.
Satukontti.
Olipa muinoin mies, jolla oli kolme poikaa. Isoiksi tultuaan sanoivat he isälleen: "Anna meille sauva ja eväskontti, tahdomme lähteä ulos maailmalle onnea koettelemaan." Isä antoi kullekin leipäkyrsän eväskonttiin ja paksun koivusauvan käteen, ja niin he lähtivät matkaan. Käveltyään vähän aikaa tulivat he tienristeykselle, josta erkani kolme tienhaaraa. Siinä sanoivat he toisilleen hyvästi ja astuivat kukin omaa tietään. Vanhin tuli suurelle kankaalle, missä kanervat punoittivat ja mäntypuut tuoksuivat pihkalle. Sammaleisella kivellä istui pieni punalakkinen tonttu itkemässä. Oletteko koskaan nähneet tontun itkevän? siinä on jotain kummallista. Se pudottaa näet jokaisen kyynelpisaran pieneen pähkinänkuoreen ja pistää sen sitten suuhunsa. Sillä lailla se voi itkeä lakkaamatta monta päivää ja monta yötä, onpa tonttuja, jotka ovat itkeneet monta kymmentä vuottakin perätysten. Muuten oli tämä tonttu erittäin viisaan näköinen, sen nenällä oli suuret kultasankaiset lasisilmät, ja parta ulottui pikkuvarpaan kärkeen. Poika tuijotti vähän aikaa tonttuun, viimein hän kysyi: "Mitäs itket tonttu rukka?"
"Ah minua poloista, voi päiviäni, armahtakaa minua tontuista onnettominta", valitti tonttu.