Ja käärien peitettä tiukemmin ympärilleen hän kärttyisesti lisäsi:
— Sulje ovi, siitä tulee vetoa.
Mutta äkkinäisestä liikkeestä suljahti peitteen alta lattialle paksu kirja.
Agata kumartui ottamaan sen.
"Schönberg-Cotta perheen aikakirjat", luki hän kannesta.
Tyhmistyneenä hän tuijotti Sofiaan.
— Luetko sinä romaaneja?
— No entäs sitten? Mitä siinä on töllistelemistä? Elä ole niin hermostuttavan näköinen aivan kuin eksynyt lammas. Täytyy kai minun ottaa selko siitä, minkälainen kirja on, ennenkuin nuhtelen maisteri Mennanderia.
— Luonnollisesti, mutta minun mielestäni me toiset sisaretkin olisimme oikeutetut ottamaan selkoa siitä, millainen kirja on.
— Voit turvallisesti luottaa minun arvostelukykyyni, julisti Sofia arvokkaasti.