VIIDESTOISTA LUKU.
— Aiotko mennä ulos, Mark? kysyi Joju. Mark oli tullut huoneeseen, rullaluistimet riippuivat käsivarrella, soma samettilakki oli hiukan keikailevasti tummilla kiharoilla, silmät sädehtivät.
— Etkö voisi jäädä kotiin minua hauskuttamaan? On niin ikävää aina istua sisällä. Pelattaisiin tammea tai kuustoistapeliä.
Mark epäröi. Hän katseli Jojun kuihtuneita kasvoja ja käpristynyttä vartaloa. Katseli ulos kirkasta päivänpaistetta ja teki päätöksensä.
— On niin kaunis ilma, tahtoisin koetella uusia luistimiani. Kun olen tullut takaisin, pelaan kanssasi. Auf Wiedersehen!
Hän heilutti hattuaan ja astui reippain askelin ovelle.
Joju katseli vihamielisesti hänen jälkeensä. Häntä ärsytti nähdä toista niin terveenä, voimakkaana.
Sellainen itsekäs poika!
— Sinä et saa mennä, Mark, huusi hän kiivaasti. Mark käännähti nopeasti.
— Enkö saa? Sinäkö minua komennat? Molemmat pojat mittelivät toisiaan vihan vimmoissaan. Mark oli punainen, Joju kalpea.