— Sen minä sanon sinulle, Mark, että olit tuhat vertaa hauskempi silloin, kun olit köyhä ja hyljätty.
Mark nousi loukkaantuneena. — Sinä olet oikea katajapensas, Ulla, minä menen Lotin luo. Hän on paljon kiltimpi.
Ulla ei vastannut. Istuutui niska kenossa ja avasi uudelleen saksankirjan.
Mark seisoi empien ovella. Sitten hän varpaisillaan palasi Ullan luo.
— Sanoinko, että olet katajapensas, Ulla? Tarkoitin tietysti sanoa ruusupensas, kaunis vaaleanpunainen ruusupensas.
Ulla luki välinpitämättömän näköisenä.
— Ulla, sovitaan.
— Rikkaiden ei tarvitse sopia.
— Hyi, Ulla, elä ole paha. Mark katuu. Mark on surullinen. Mark itkee.
Ja hän väänsi kasvonsa niin murheellisen ja hassunkurisen näköiseksi, että Ulla purskahti nauruun.