Silloin Mark tiesi voittaneensa.
— Ulla, sanoi hän mairittelevasti, mennään laskemaan mäkeä. Uskotko, että kelkka nyt luistaa?
Ullan silmät säteilivät. — Se on selvä, tällainen keli kun nyt on. Lähdetään.
Saksankirja jäi pöydälle avonaisena, ja pikku Lauri hautasi aapisen romulaatikkonsa pohjalle. Ulla ja Mark kiitivät posket punaisina alas jyrkkää mäentöyrästä, Lotti ja Kaarlo kintereillään.
Salissa oli täkintikkuutalkoot. Harjulan tytöt Naimi ja Miili ja Niemelän Viivi pistelivät ahkerasti suurikukallista peitettä. Martta veti kuvioita liidutulla langalla. — Se, jonka viiva tulee pikimmin valmiiksi, joutuu ensimmäisenä morsiameksi, ehdotti Viivi.
Vimmattu kilpailu syntyi tyttösten kesken.
— Minun on valmis, kuului yht'haavaa kolmesta suusta. Martta oli jäänyt viimeiseksi. Mutta hänen pistonsa olivatkin pieniä ja tasaisia toisiin verrattuina.
Illemmalla tulivat tyttöjen veljet Jaakko ja Samuli noutamaan sisaria, kotiin. Heidän mukanaan tuli Jaakko Kemellin ylioppilastoveri, joka vast'ikään oli määrätty vanhan rovastin apulaiseksi. Silloin sysättiin peitepuut syrjään ja nuoret alkoivat leikkiä panttileikkejä.
Pihalla helisivät kulkuset. Minnan poskille kohosi hieno puna. Hän kohotti uutimia ja katseli ulos. Hän pikemmin tunsi kuin näki, että Ulrik Schöringin yhdenistuttava pieni reki oli ajanut pihalle.
Ulrik ja Minna pakotettiin ottamaan osaa leikkiin. He estelivät, mutta ylivoima oli liian suuri. Minnan tyttö-ystävät riistivät hänet mukaan. Hänen täytyi välttämättä ennustaa heille, morsiamen ennustukset tuottivat onnea ja kävivät aina toteen.