Ulla, Mark ja Lotti pujahtivat sisään. He tekeytyivät niin pieniksi kuin mahdollista, ettei heitä huomattaisi. Oli niin hauska olla isojen seurassa ja nähdä heidän leikkivän. Ja rovastin uusi apulainen oli Ullan mielestä niin hirveän kaunis, aivan kuin apostoli Johannes. Hänellä oli vaalea tukka, siniset, lempeät silmät ja korkea otsa. Mutta oli pettymys nähdä hänen leikkivän. Papin ei koskaan pitäisi leikkiä sormusta ehdolla ja panttileikkejä. Hänen pitäisi aina hymyillä lempeästi tai katsella ankarasti. Ulla huokasi. Hän oli jumaloinut apulaista siitä hetkestä alkaen, jolloin näki hänet ensi kerran alttarilla lumivalkoiset liperit kaulassa, siniset silmät taivaaseen luotuina.
Ja nyt hän istui Naimin ja Martan välissä ja nauroi aivan kuin muutkin kuolevaiset. — Ulla huokasi uudelleen.
"Ihanteet särkyvät."
KOLMAS LUKU.
Surr-rur-rur pyöri ompelukone tasaisesti ja taukoamatta.
Minna istui kangaspuissa ja heitti sukkulaa joutuisaan ja kevyesti. Kankaan oli tänään määrä valmistua. Häihin oli enää kymmenen päivää, ja sitä ennen oli käsiliinat päärmättävä ja pestävä.
Ulla ja Lotti hyökkäsivät sisään lumisina ja punaposkisina.
— Tädit tulevat!
Pastorin rouva laski nopeasti ompeleensa pöydälle.
— Mistä sen päätätte?