— Kai muistat, että meidän on mentävä teatteriin tänä iltana? sanoi Noora.
— Teatteriinko? Emmekö olisi kotona tänä iltana, Norchen? Olen hiukan väsynyt.
Noora näytti ikävystyneeltä. — Sepä sattui sopimattomasti. Olin luvannut Hagemanneille, että tulisimme. Tänä iltana näytellään Egmont.
— Lähde sinä yksin. Minä tulen myöhemmin, kun olen hiukan levännyt.
Noora poistui ääneti ja palasi kantaen pientä hopeatarjotinta, jolla oli lasi ja kirkkaasti tahkottu pullo. Hän laski sen pöydälle.
— Tässä on madeiraa. Ehkä se sinua virkistää. Minä menen nyt pukeutumaan. Olisin mielelläni jäänyt kotiin, mutta lupasin Hagemanneille. Tulethan varmasti myöhemmin?
— Kyllä, ystäväni.
Hassel sulki silmänsä ja nojausi väsyneenä tuolinselkämykseen. Hän oli kohottanut toisen käden sydämelleen.
— Tämä ei käy, kuiskasi hän, huomenna menen lääkärille. Mutta ennen kaikkea on minun pidettävä huoli Markin tulevaisuudesta.
Hän otti paperiarkin, tarttui kynään ja alkoi nopeasti kirjoittaa. Tuon tuostakin kohosi käsi sydämelle ja kasvot vääntyivät tuskasta. Mutta hän kirjoitti paperin valmiiksi.