Ovelle koputettiin.
Hassel painoi sinettinsä paperiin.
— Sisään, huusi hän päätään kääntämättä.
Joju nilkutti huoneeseen.
— Noora pyysi lähtiessään, että tulisin muistuttamaan lankoa, jos lanko unohtaisi mennä häntä noutamaan teatterista.
Hassel silmäili kelloansa.
— Onkin jo aika. Kello on kymmenen.
Hän valmistui kiireesti lähtemään.
— Mutta miksi sinä, pikkumies, et ole vielä vuoteessa?
Joju punastui loukatusta ylpeydestä. Hänkö pikkumies? Hän tiesi ja ymmärsi enemmän kuin Mark, joka ei välittänyt muusta kuin viulustaan ja urheilusta. Mutta ihmiset luulivat voivansa sanoa mitä tahansa sellaiselle, joka oli raihnas.