Tuolla ulkona oli joku häneen tuijottanut. Aivan varmaan. Hän oli sen tuntenut. Siellä oli joku. Ja nyt näkyi tumma varjo pihalla puitten pimennossa.
Ulla juoksi keittiönportaille.
— Kuka siellä?
Ei vastausta. Mutta vanhan pihapihlajan oksien rasahdus, ja nopeat poistuvat askeleet ilmoittivat, ettei hän ollut erehtynyt. — Rakel, voi Rakel! Pihalla oli joku. Se katseli minuun, ja sitten se yht'äkkiä juoksi pois.
— Kissa tai joku koira, arveli Rakel.
— Ei, ei, se oli ihminen. Rosvo tai varas ehkä. Tiedätkö mitä? Maitopuodin Eedla kertoi tänä aamuna, että vankilasta oli eilen illalla päässyt karkaamaan muuan vanki. Ajattele, ehkä se oli hän!
Rakelin silmiin tuli peljästynyt katse. Hän sulki keittiön oven, niin että pamahti.
— Käy katsomassa, onko alaovi lukossa.
— Voi, voi, en minä uskalla. Tädit eivät ehkä ole lukinneet ovea, ja silloin rosvo voi väijyä siellä ja hyökätä kimppuuni.
— Mennään molemmat.