— Silloin ehkä syöksyt toisen rosvon syliin. He tulevat aina molemmista ovista. Olen varma siitä, että toinen paraillaan vartioi keittiön ovea.
Nyt Rakelin rohkeus petti. Hän alkoi hiljaa itkeä.
— Voi, Ulla, elä, elä, sopersi hän, kun Ulla päättävästi laski käden oven kahvalle. Etkö kuule, että oven takana on joku. Voi meitä onnettomia!
Samassa ovi tempaistiin auki, ja kookas musta olento sukelsi esiin hämärästä.
Kahden peljästyneen tyttöäänen raju kirkaisu, ja kaksi paria jalkoja tömisti ylös portaita.
— Apua! Varkaita! Rosvoja! huusivat molemmat täyttä kurkkua.
Ylimmällä portaalla Ulla seisahtui, käännähti käsi oven kahvalla ja huusi käheällä äänellä:
— On paras, että pötkitte tiehenne. Ja paikalla. Minun veljelläni on pistooli ja hän ampuu teidät armotta joka sorkan.
— Herra siunatkoon lasta, onko hän tullut mielipuoleksi? kuului hämärässä kuistissa Agata tädin kimeä ääni. Johanna, juokse noutamaan apua. Talo on täynnä rosvoja ja ryöväreitä.
Hetkisen hiljaisuutta. Sitten kuului Ullan ääni ylhäältä: