— Ihanko totta?
— Totta. Mennäänkö?
Ulla ei kauan harkinnut. Sukanparsinta oli liian ikävää, ja Rakelin ehdotus viehätti.
Tuossa tuokiossa tytöt olivat kadulla. Kun he juoksivat apteekin ohitse, naputti Helena ikkunaan ja vihjasi heitä tulemaan portille.
— Minne menette? kysyi hän.
Tytöt naurahtivat hämillään.
— Ajattelimme mennä raatihuoneen pihalle vähän kuokkimaan. Minä en päässytkään konserttiin, sanoi Ulla.
— En minäkään. Anton setä kyllä meni itse, mutta minä en uskaltanut pyytääkään. Setä on välistä tyly.
Rakel kiirehti Ullaa. — Sinne tulee niin paljon väkeä pihalle, ettemme mahdukaan.
— Malttakaa, sanoi Helena. Näette paljon paremmin, jos menemme meidän takapihalle ja kapuamme aidalle, joka erottaa meidän ja raatihuoneen pihan.