— Ehkä Rakel erehtyy, uskalsi Agata arasti huomauttaa.
Sofia sisar kohautti halveksivasti olkapäitään. Portaista kuului nopeita askeleita.
— Ole tyyni, Sofia, varoitti Johanna, muista, että hän on vain lapsi.
— Rauhoitu. Vanhana kasvattajana tiedän, miten on kohdeltava lapsia.
Ovi aukeni. Kolme silmäparia suuntautui jännittyneinä sisään astuvaan tyttöön.
Huoneessa vallitsi paljon puhuva hiljaisuus.
Mutta Ulla ei sitä huomannut. Kyynelten sokaisemana hän aikoi mennä huoneeseensa.
— Ulla!
Sofia tädin ääni oli jäätävän juhlallinen.
Ulla näki ankarat, jäykistyneet kasvot. Mutta hän oli niin mielialansa vallassa, ettei nytkään tullut ajatelleeksi rikostaan.