Agata täti oli juossut noutamaan rauhoittavia tippoja.
— Kas niin, lapseni. Kas niin, juo tästä. Ja kerro sitten meille, mikä sinua vaivaa.
— Ja miksi menit vasten kieltoamme konserttiin, lisäsi Sofia.
Ulla loi kyyneleisistä silmistään tätiin moittivan katseen.
— Minunhan täytyi mennä. Jokin ääni sydämessäni ajoi minut sinne. Eikö Sofia täti koskaan ole tuntenut aavistuksia?
Sofia täti rykäisi hämillään ja katseli tyttöön neuvotonna.
— Minua aavistuttaa, että sinä tänä iltana saat löylytyksen, sanoi hän koettaen karaista mieltään.
— Voi Sofia täti, se ei tee mitään. Minun sydämeni on joka tapauksessa särkynyt. En koskaan enää voi olla iloinen.
Agata täti loi epätoivoisen katseen sisariinsa. Mutta Johanna täti sanoi ankarasti.
— Elä puhu tyhmyyksiä, vaan kerro mitä on tapahtunut.