— Tämähän on mainiota! Aivan kuin minä olisin loukannut häntä. Ja siinä te kaksi istutte ja tuijotatte minuun sen näköisinä, kuin minä olisin syyllinen eikä tyttö.
— Elä kiivastu, Sofia sisar. Näithän, että Ulla oli suunniltaan, sanoi Johanna täti.
— Sääli Mark rukkaa, päivitteli Agata täti surkean näköisenä. Hän oli herttainen poika ja niin kohtelias silloin Minnan häiden aikana meille tädeille.
— Meidän pitää tästä ilmoittaa pojan sukulaisille, tuumi Johanna. Tuollainen kuljeksijan elämä turmelee hänen sielunsa.
— Meidän täytyy neuvotella maisteri Mennanderin kanssa. Hänellä on järkeä päässä ja sydän paikallaan.
Vielä kauan senjälkeen kuin tätien yömyssyn peittämät päät olivat painuneet pielukselle, valvoi Ulla kapeassa vuoteessaan, raskain sydämin. Ja kun hän viimein vaipui uneen, oli se levoton ja täynnä rauhattomia kuvia.
Mutta kun hän aamulla aukaisi oven kouluun mennäkseen oli ulko-oven ja kynnyksen väliin pistetty paperilippunen. Ulla kirkaisi, paperissa oli Markin tuttu käsiala.
"Ulla, tule tänään aamupuolella kello yhdeksän minua tapaamaan. Seurahuoneen ajopelivaja on sopiva paikka. M."
Ulla rutisti paperipalaa lujasti kouraansa.
Oi Mark! Mark! Tämä oli niin hänen tapaistaan! Kuinka salaperäistä! Kuinka jännittävää!