— Se on vain sellainen temppu. Tylsää! Minä olen kyllästynyt olemaan enkelimäinen kultakiharainen poju, mutta vaikka kuinka taistelen vastaan, pukevat he minut tähän innoittavaan samettipukuun ja punaavat poskeni, jotta näyttäisin oikein herttaiselta pikku pojalta. Huh, se on ilkeätä!
— Mark, sinun täytyy luopua heistä, sanoi Ulla ankarasti.
— Ja palata tohtori Hirschin ummehtuneiden kirjojen ääreen? Bitte schön! Ei, mieluummin käytän tekotukkaa ja polvihousuja vaikka koko ikäni. Saan nyt ainakin soittaa.
— Mutta sinähän sanoit, että Julius lyö sinua.
Mark rypisti otsaansa. — Julius on koko ilkiö. Mutta en aio sitä kauemmin sietää. Voin antaa takaisinkin, jos tarvitaan.
Ulla alkaa taas pyytää Markia. — Sinun täytyy luopua heistä. Sinähän olet kuin mustalainen, oikea kulkuri.
Silloin Mark suuttuu.
— Minä olen taiteilija, sanoo hän, vapaa taiteilija.
Mutta nyt kuuluu pihalta naisen ääni.
— Lajos, Lajos!