— Se on madame, kuiskaa Mark. Ja nyt minun täytyy lähteä.
Kun Mark on lähtenyt, istuu Ulla vielä hetkisen yksin puolihämärässä vaunuvajassa. Sitten hänkin lähtee, hiljaa, alakuloisena. — —
* * * * *
Maisteri Mennander seisoi hellan ääressä ja odotti kello kädessä munan kypsymistä. Keittiö oli pieni ja siisti, kuparit hyllyllä kiilsivät ja lattialla oli somat riepumatot.
Ovelle naputettiin. Ulla astui sisään. Hänellä oli kädessään pieni ruskea käärö.
— Tämä riippui avaimessa oven ulkopuolella, sanoi hän.
Maisteri nyökäytti päätään.
— Laske se pöydälle, sanoi hän, se on minun ranskanleipäni. Leipurin Mimmi ripustaa sen siihen mennessään tästä ohi maitokauppaan. Sillä tavoin saan joka päivä tuoretta ranskanleipää.
Maisteri nosti munan kattilasta. Pöydällä oli maitoa, voita, juustoa ja ranskanleipä. Ulla seisoi ovensuussa ja katseli maisterin valmistuksia.
— No, Ulla, sanoi maisteri. Mikä sinut tänne toi?