Saatuaan Sofia tädin kirjeen, jossa vanha neiti juhlallisin sanoin ilmoitti Markin ilmestyneen kaupunkiin "pahennusta herättävän kiertolaisjoukon seurassa", lähti Schöring heti matkaan. Mutta Miháilyn seuruetta hän ei enää tavannut kaupungissa. Majatalon omistaja selitti, että professori oli lähtenyt, mutta luvannut pian palata. Hän oli jättänyt matkalaukkunsa isännän huostaan. Se oli tosin hyvin huono, mutta raskas. Ja madame Ramoni oli varoittanut isäntää siitä tarkoin huolehtimaan.
Ulrik Schöring pyysi nähdäkseen matkalaukkua. Hän nosteli sitä, se oli kulunut ja viheliäisessä kunnossa. Painava se kyllä oli, mutta Ulrik Schöringillä oli sittenkin epäilyksensä. Hän kyseli, olivatko taiteilijat maininneet mitään matkasuunnitelmastaan.
Ei, he eivät olleet siitä isännälle mitään ilmoittaneet. Ei kai herra epäillyt heidän kokonaan poistuneen? He olivat velkaa isännälle asunnon ja elantonsa koko siltä ajalta, minkä he olivat kaupungissa majailleet.
Ulrik Schöring kohotti olkapäitään ja lähti jättäen isännän synkkien aavistusten valtaan.
Ulla ei myöskään tuntenut Miháilyin taiteilijakiertueen matkanmäärää. He olivat lähteneet varhain aamulla heti toisen konsertin jälkeen. Markia ei Ulla ollut tavannut kuin kerran hätäpikaa kaupunginpuistossa.
Ulrik Schöring tilasi hevosen majatalosta. Ja maksettuaan runsaat juomarahat kyytipojalle hän sai tietää, että tämä oli aamulla ajanut "niitä ulkolaisia komeljantteja" lähimpään kievariin, josta he olivat heti jatkaneet matkaansa edelleen.
Nyt oli hän ollut maantiellä koko päivän. Ilma oli kolea, satelikin vähän. Ei ollut hauska ajella tällaisella säällä huonoissa, tärskyvissä kieseissä hidasta hölkkää.
Ja kukaties oli matka turha: Miháilyit olivat ehkä toisella taholla. Tosin tiedettiin edellisessä kievarissa oudonnäköisien ihmisten ajaneen ohi, mutta he eivät olleet poikenneet majataloon, olivat vain juottaneet hevosta.
Kyytipoika kääntyi matkustajan puoleen ja viittasi piiskallaan punamullalla siveltyyn rakennukseen tien mutkassa.
— Siinä on kievari, sanoi hän. Hevosen pitäisi saada levätä ja syödä ja minuakin hiukasee.