Ulrik Schöring nyökäytti päätään.
— Eihän tässä sateessa mielikseen matkusta. Aja pihaan vain.
Pihalla on toinenkin hevonen. Kumaraselkäinen, pitkätukkainen mies seisoo maksamassa palkkaa kyyditsijälleen. Hän laskee rahoja tämän kouraan, mutta poika inttää vastaan ja tahtoo enemmän rahaa. — He eivät ymmärrä toisiaan. Mies puhuu saksaa solkaten jonkun suomalaisen sanan joukkoon, poika kuuntelee epäluuloisesti ja hokee:
— Herra maksoi liian vähän.
Ulrik Schöring ajattelee. — Taisinpa saavuttaa Miháilyit, ja astuu kiistelevien luo. Silloin pitkätukkainen nopeasti maksaa mitä poika vaatii, pälyy epäluuloisesti tulijaan ja poistuu majataloon.
Sisällä majatalossa istuu professori Mihàilyi vanhassa natisevassa kiikkutuolissa ja soutaa poltellen pitkää piippuaan. Hän on matkustanut koko päivän ja on uuvuksissa. Madame Ramoni loikoo sängyssä, polttaa ja toruskelee. Mark kuuntelee hänen sanatulvaansa ja katselee ulos ikkunasta, joka viettää takapihalle. Siellä kulkevat karjatytöt, hameet ylös käärittyinä. He kantavat vettä lehmille, jotka yhä ovat navetassa, koska laitumella ei näin keväällä vielä ole kyllin syömistä.
Mark katselee heidän puuhaansa, kuinka he kulkevat navetasta höyryävä maitokiulu kädessä punakkoina ja terveinä. Hänen ajatuksensa etsivät tietä tuttuihin paikkoihin. Hän näkee Harjulan ja Pikkupappilan. Ja Kaunialan. Hän näkee Martan toimeliaana maitokamarissa ja Lotin kissankuppi kädessä odottamassa lämmintämaitoa Mosselle, joka naukuu ja kihnuttaa kylkeään Lotin sääriä vasten.
Ulla häärii pienen vasikan ympärillä, joka on päässyt karkaamaan navetasta ja riehakkana kirmaisee pitkin karjapihaa. Ja pikku pojat huutavat ja nauravat ja pelästyttävät vasikan, joka alkaa loikkia kuin mieletön, kunnes Riikka saa sen takaisin navettaan.
Ja sitten tulee pastorin rouva huivi pään yli käärittynä. Hän astuu varovasti, ettei likaisi jalkojaan karjapihassa, ja kutsuu sisään lapset ja palvelijat.
— Isä odottaa iltahartauteen, kun askareet on tehty.